RADIOFESTIVAALI 2010 - TAMPERE

Lue juttuja Radiofestivaaleilta

2010-05-25T10:28:00.002+03:00

Kuuntele palkitut ohjelmat

2010-04-23T01:27:00.003+03:00

Palkitut työt kuunneltavissa osoitteessa http://drop.io/radiofestivaali

Radiofestarit ohitse, voittajat selvillä!

2010-04-18T22:18:00.002+03:00

Terve,
Tämän vuoden Radiofestivaalit ovat nyt ohitse. Suuret kiitokset kaikille osallistuneille ja onnittelut voittajille! Nähdään ensi vuonna jälleen Torniossa.

Palkitut työt

Dokumenttisarja

Ensimmäinen sija: Hunter's Group - Emmi Vainio, Kaari Koskela & Katja Nykänen, Metropolia AMK
Kunniamaininta: Yöksi kotiin - Saara Sofia Nurmo, Voionmaan Opisto
Kunniamaininta: Jumalan käsissä - Suvi Sinervo, Tampereen Yliopisto

Juontajakilpailu

Ensimmäinen sija: Marleena Lehtimaa, Voionmaan Opisto

Kuunnelmasarja

Ensimmäinen sija: Kuunnelma 3.0 - Jouko Kallio, Kemi-Tornion AMK
Kunniamaininta: Häpeä - Iris Nylund, Voionmaan Opisto

Äänikompositiosarja

Ensimmäinen sija: Kuin odottaisi vettä mereen - Michael Böger, TAMK

Palkitut työt tulevat kuunneltaviksi näille sivuille pian.

Festivaalin päätöspäivä huomenna

2010-04-16T21:44:00.001+03:00

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös tämänvuotinen Radiofestivaali.

Huomenna on kuitenkin ennen päättäjäisiä luvassa vielä kaksi kilpailua: kuunnelmasarja ja äänikompositiosarja, jotka molemmat järjestetään Finlaysonilla. Kuunnelmasarja käydään kello 9–12, ja äänikompositioihin perehdytään kello 12–13. Festivaalin komeaksi lopuksi Finlaysonilla järjestetään kello 14 alkaen kaikkien sarjojen palkintojenjaot.

Huomisista tapahtumista ei ole luvassa Twitter- tai blogiraportointia, mutta eri sarjojen tulokset pyritään saamaan tälle sivulle mahdollisimman pian.

Blogiryhmä kiittää kaikkia kilpailuihin osallistuneita, tuomareita ja yleisöä niin tapahtumapaikoilla kuin verkossakin hienosta festivaalista. Tapaamme Tampereella samoissa merkeissä taas 2012!

Hyvä juontaja on rento ja persoonallinen

2010-04-16T20:44:00.000+03:00

Juontajakilpailun tuomarit Noora Santavuori ja Jani Mikkonen pohtivat ennen kilpailun alkua hyvän radiojuontajan ominaisuuksia.

– Rento, persoonallinen oma itsensä, kommentoi YleX Iltapäivän tuottajana toimiva Mikkonen juontajan ominaisuuksia.
– Hyvä juontaja voi olla kuten kolmisointuinen rokkibiisi: kuulostaa yksinkertaiselta, mutta kaikki on kuitenkin tarkkaan harkittua, Mikkonen jatkoi.

– Pätevä juontaja osaa keskustella oudoistakin asioista. Oman elämän huvittavia havaintoja kannattaa käännellä ympäri, totesi YleX Viikonlopun tuottaja Santavuori.
– Nykyisin juontajilta uupuu ehkä persoonallisuutta.

Tarkkoja kriteerejä voittajan valitsemiseen ei Santavuorella tai Mikkosella etukäteen ollut.
– Hyvää persoonaa haetaan, tuomarit totesivat.

Kilpailun jälkeen tuomarit arvioivat jokaisen esitystä yksityiskohtaisesti ja kommentoivat muun muassa haastateltavien ja kappalevalintojen osuvuutta. Liiallista täytesanojen käyttämistä suositeltiin välttämään.

Arkisista asioista kannattaa tuomareiden mukaan puhua radiossa siten, että ne voisivat koskettaa puhujan lisäksi kanavan kuulijoita. Pelkkä juontajan omasta elämästään jaarittelu ei välttämättä jaksa kiinnostaa.

Santavuori totesi palautteessaan, ettei nuorisokanavan juontajan kannata sanoa, ettei ikinä katso televisiota. Maailman asioista on oltava perillä samalla tavalla kuin kuulijatkin ovat.

Kilpailijoiden tasoa tuomarit pitivät kaikkiaan korkeana. Tuomaristo kommentoikin monen kilpailijan kuulostavan paikallisille radiokanaville hyvin sopivilta.

Audio: Noora Santavuori kommentoi kilpailijoiden yleistä tasoa. Haastattelijana Timo-Pekka Heima.

Yleisö ja kilpailijat kuuntelivat tuomareiden palautetta juonnoista.

Kuva: Timo-Pekka Heima

Vaihtelevia aiheita juontajakilpailussa

2010-04-16T20:00:00.000+03:00

– Jäätävän tiukka show tulee, kommentoi juontajakilpailuun osallistuva Miia Joronen ennen kilpailun alkamista.
– Levottomuudella ja vapaamielisyydellä mennään voittoon, kertoi toinen kilpailija Marko Kouhia strategiakseen. Anarkismia ja yhteiskunnallista kritiikkiä ei kuitenkaan ollut luvassa.
– Viihteen kautta puhutaan asioista. Tuskin osaisin puhua mistään kovin vakavasti, Kouhia totesi.

Perjantaina kello 18 Radio Moreenissa alkaneeseen juontajakilpailuun osallistui viisi Voionmaan opiston opiskelijaa. Kilpailijoilla oli käytettävissään 15 minuuttia, johon piti sisällyttää yksi haastattelu ja neljä puheosuutta. Puheosuuksien välissä soitettiin musiikkia, jonka olisi sovittava nuorten aikuisten kuuntelemalle radiokanavalle.

Kilpailujuontojen aiheet olivat monipuolisia. Ensimmäisenä juontovuorossa ollut Marleena Lehtimaa puhui juonnoissaan muun muassa tv-sarja Salattujen elämien lisääntyneistä mainostauoista ja haastatteli huumeista kertovan dokumentin Reindeerspottingin tekijää.

Toisena juontovuorossa ollut Marko Kouhia pohti äijämäisestä habituksestaan tunnetun räp-artisti 50 Centin mahdollista homoseksuaalisuutta. Kolmantena juontovuorossa ollut Miia Joronen pohti haastateltavansa kanssa muun muassa työharjoittelijana olemista. Hanna Kokkonen keskusteli PAMin lakosta ja Lady Gagan musiikista. Viides kilpailija jätti sairastumisen vuoksi kilpailun väliin.

Juontajakilpailun voittaja selviää lauantaina Finlaysonilla pidettävässä palkintojenjakotilaisuudessa.

Marko Kouhia odotteli juontajakisan alkua.

Kuva: Timo-Pekka Heima

Yleisön into ei laantunut

2010-04-16T18:31:00.001+03:00

Yleisö oli vielä iltapäivälläkin lähes yhtä runsaslukuinen kuin aamulla, vaikka takana oli jo viiden tunnin kuuntelu.

Ainaisen visuaalisen katsomisen sijaan radiodokumenttien kuunteleminen on rauhoittavaa, ja vanhan ajan kuunnelmatunnelmaan pääseminen on kiehtovaa. Koska visuaalisuus ja kuva puuttuvat, omalle mielikuvitukselle jää paljon enemmän tilaa. On kiehtovaa, mitä kaikkea ihmisen äänestä voi tulkita.

Kun dokumentti kertoo ulkonäön muuttumisesta sairauden seurauksena tai muistelee tuttua televisio-ohjelmaa, päästään radion kiehtovuuden ytimeen. Miltäköhän tuokin ihminen näyttää? Missä maisemassa hän liikkuu?

Muutaman dokumentin välein pidettiin tauko, jonka aikana yleisö ja tuomaristo keskustelivat töistä ja vertailivat näkökulmia. Keskustelu oli innostunutta ja palaute loistavan monipuolista. Sitä olisi kuunnellut mielellään pidempäänkin.

Tunnelmien luomista kiiteltiin yleisesti niin tuomariston kuin yleisönkin puolelta. Aiheet olivat monipuolisia ja äänimaailman, musiikin ja puheen yhdistelyt osittain hyvinkin oivaltavia. Kritiikkiä herätti joidenkin dokumenttien yksiäänisyys, sillä vaikuttava dokumentti on useamman äänen tulos.

Kokonaisuutena dokumentit olivat kuitenkin mielenkiintoisia. Kunnioitus dokumentin päähenkilöä kohtaan kuului, ja kerrotut tarinat pitivät kuulijan kiinni otteessaan pääsääntöisesti loppuun saakka.

Radiodokumentti herättää tunteita

2010-04-16T17:54:00.018+03:00

Lyhyet, noin seitsemän minuutin dokumentit nostattavat vaihtelevia reaktioita. Välillä yleisö remahtaa nauruun, välillä koskettava tarina vetää hiljaiseksi.

Mikael Häkkilän Ilimasta rahhaa! kuuluu ensimmäiseen kastiin. Dokumentti kertoo parikymppisestä pojasta, joka rahoittaa elämänsä pikavipeillä. Koska elämään kuuluvat tuhansien eurojen velat, nettipokerin pelaaminen ja 23 tunnin ryyppyputket, kuuntelija ei oikein tiedä, mitä mieltä elämäntyylistä olisi.

Dokumenttina työ on kuitenkin kiinnostava kaikessa uskomattomuudessaan.

Anni Rapion Myrskylinnut herättää ihastusta tunnelman vaikuttavuuden takia. Aikuisen naisen muistelo lapsuuden vaikuttavimmasta televisiokokemuksesta yllättää. Aiheena tv-ohjelman nostalginen muisteleminen ei yleisön mielestä aivan riitä. Olisi ollut kiinnostavaa kuulla enemmän tilannemuistikuvia sarjan seikkaperäisten tapahtumakuvioiden selostusten sijaan.

Koskettava oli Anniina Mustalahden Eskimo. Nuoren tytön selviytymistarina vaikeasta sairaudesta sai kiitosta kunnioittavasta otteestaan. Dokumentin rakenne oli hyvin rytmitetty, ja vaikka siinä nähtiin yleisön kommenttien mukaan myös kliseisyyttä, aitous korvasi tätä.

Lauri Tuohimaan ja Esa Viippolan Boby oli sarjan vaikein pala. Se alkaa lauseella ”Boby on iso musta mies”.

Dokumentin tarkoitus lienee kertoa maahanmuuttajan hyvästä sopeutumisesta työyhteisöön, mutta lopputulos oli hieman päinvastainen. Boby, Afrikasta kotoisin oleva maahanmuuttaja esineellistyy työkavereidensa kommenteissa. Yleisöstä tullut kommentti siitä, kuinka kuulijalle tulee aluksi mielikuva siitä, että puhutaan koirasta tai laivasta, valaisee dokumentin asennetta.

Teoksen suurimmaksi ansioksi nostetaan aktiivinen kysymysten herättäminen katsojassa. Onko suomalainen asenne maahanmuuttajia kohtaan todellakin niin esineellistävä ja etäinen kuin dokumentti antaa ymmärtää?

Yleisö myös puhuu

2010-04-16T12:13:00.002+03:00

Radiofestivaalin dokumenttikilpailussa on kuultu ilahduttavan paljon myös yleisön puhetta.

Kiitos siitä kuuluu paitsi aktiivisille keskustelijoille (yleisöä täällä on kymmeniä ihmisiä, ja Kuvastudion laidoille jouduttiin jo tuomaan lisää tuoleja) myös tuomaristolle, joka heti kärkeen julisti, että monenlaisia näkökulmia kaivataan. Kuulemme kaikki eri asioita.

Kaikki kilpailussa kuullut teokset ovat saaneet kommentteja ja palautetta, vaikka monen tekijä ei paikalle ole vaivautunutkaan. Paljon keskustelua herätti Marko Kouhian Muumipeikko on homo, joka pureutuu Muumien avulla lapsenuskon ja kovan maailman törmäykseen.

Yleisössä kiitettiin ohjelman rytmittämistä ja dialogia Muumeista otettujen klippien ja kertojan välillä, mutta pohdittiin, kuinka monta ”Nuuskamuikkunen!”-huudahdusta on liikaa. Tietenkin mietittiin myös sitä, onko Muumipeikko homo vai onko Nuuskamuikkunen hänelle vain isähahmo. Tekijä kertoi katsoneensa lähes kaikki Muumi-jaksot etsiessään sopivia ääniklippejä.

Keskustelu on ollut pääosin asiantuntevaa ja perusteltua, koska suurin osa yleisöstä on alan opiskelijoita tai opettajia. Ainakin tähän asti kaikki ovat esitelleet itsensä Voionmaan opiston, TAMKin, yliopiston jne. edustajina, mutta niin sanottuja Pihtiputaan mummon kommentteja ei ole kuultu.

Olisi mielenkiintoista tietää, mikä dokumenteista olisi suuren yleisön mieleen.

Dokumenttikilpailussa vaihteleva taso

2010-04-16T12:05:00.002+03:00

Radiofestivaalin dokumenttisarjassa on tähän mennessä kuultu dokumentteja muun muassa maahanmuuttajasta, Muumipeikosta, evakon kotiseutukaipuusta ja kahvista. Miten pystytään laittamaan paremmuusjärjestykseen ohjelmia, joiden aiheet ovat näin moninaisia?

Tuomaristoa edustava Hannu Karisto Yleltä totesi, että arviointikriteereitä ovat aiheen kiinnostavuus, näkökulma ja käsittely sekä tekninen toteutus ja äänimaisema. Myös ohjelman rakenteeseen kiinnitetään huomiota.

Dokumenttisarjan avasi Antti Mälkösen ja Heikki Näräsen lähes kymmenminuuttinen Kahvitauko. Siinä tarkasteltiin kahvia monesta eri näkökulmasta: kahvitauko sosiaalisena tapahtumana, kahvi huumeen tai viinin kaltaisena nautintoaineena. Pääosassa olivat ammattimainen kahvinmaistaja ja tavallinen kahvinkuluttaja, joiden dialogissa laitetaan vastakkain kahvielitismi ja arkinen kahvinjuonti.

Tuomaristo ja yleisö antoivat ohjelmalle pyyhkeitä näkökulman puutteesta ja siitä, ettei otsikko vastannut sisältöä.

Näkökulman hajanaisuus oli ongelma myös muissa töissä. Mari Kuusisen maahanmuuttajan tarinassa Amra keskitytään suomen kieleen, arkeen, vaihtovuoteen ja ystäviin, eikä punaista lankaa oikein löydy.

Evakon tarinan kertova Yöksi kotiin (Saara Sofia Nurmo) oli yleisön ja tuomariston mieleen. Ohjelmassa on muutama kohta, joissa kuuntelija liikuttuu kertojan mukana. Lisäksi radioformaatti tuo monta kertaa lehdestä luettuun tarinaan intensiteettiä. Menetyksen suuruus ja ikävä kuuluvat.

Toinen hyvää palautetta saanut ohjelma oli Niina Koskelan Ikiliikkuja. Vammaisesta liikunnanohjaajasta kertovaa dokumenttia pidettiin ennakkoluuloja riisuvana ja positiivisena. Myös tarkka näkökulma sai kiitosta.

Perjantaina taas tuhti festivaaliohjelma

2010-04-15T18:00:00.001+03:00

Tämänpäiväisten yleisöluentojen jälkeen huomenna perjantaina Radiofestivaalilla siirrytään kilpailujen pariin.

Finlaysonilla TAMKin tiloissa on vuorossa dokumenttisarja, jota seurataan reaaliajassa Twitterissä klo 9–12 ja 13–17 sekä blogissamme iltapäivän aikana. Twitter-päivityksiä pääsee lukemaan klikkaamalla Festivaalilinkit-osiosta ”Radiofestivaali Twitterissä”.

Ilta huipentuu juontajakisaan, joka lähetetään suorana Moreenissa klo 18–20 (linkki suoraan nettilähetykseen on Festivaalilinkit-osiossa). Omanlaisensa näkökulman kilpailuun tuovat lisäksi Twitter-raportointimme ja blogimerkintämme.

Raportointiryhmä kiittää torstain osalta – toivottavasti palaatte seuraamme taas huomenna!

Monipuolinen Moreeni

2010-04-15T17:03:00.007+03:00

– Moreenin periaate on tuottaa mahdollisimman monipuolista ohjelmaa.

Toimituspäällikkö Eveliina Niskanen (kuvassa) haluaa heti alkuun kumota käsityksen Radio Moreenista pelkkiä opetusohjelmia tarjoavana kanavana.

Tämä on helppo uskoa, kun katsoo radion tämän kevään ohjelmakaaviota. Toimitettua ohjelmaa riittää arkisin aamuvarhaisesta iltamyöhään ja viikonloppuisinkin useita tunteja kumpanakin päivänä.

Monipuolisen sisällön toivotaan tavoittavan mahdollisimman erilaisia yleisöryhmiä.

– Uskallamme tehdä ohjelmaa, joka ei kiinnosta suuria massoja.

Viikon jokaiselle päivälle on oma teemansa.

Maanantaisin kuullaan erityisesti musiikkia, tiistait on varattu tieteelle ja keskiviikkoisin lähetetään kansainvälistä ohjelmaa.

Torstain kulttuuripainotteiset ohjelmat käsittelevät muun muassa kirjallisuutta ja teatteria. Perjantaisin blues ja jazz johdattelevat viikonlopun viettoon.

Lauantaina esitettäviä viikon parhaita paloja seuraa sunnuntaina seurakunnan tuottama uskonnollinen ohjelma.

20-vuotiaan Moreenin toimintaa pyörittävät vakituisen henkilökunnan lisäksi 4-5 harjoittelijaa ja viisikymmenpäinen joukko avustajia.

– Avustajien suuri lukumäärä takaa sen, että mahdollisimman monet eri näkemykset pääsevät esiin. Heiltä löytyy myös oman alansa asiantuntijuutta, Niskanen kiteyttää.

Moreeni on vuosien varrella houkuttanut myös ammattitoimittajia ryhtymään avustajiksi.

– Heille on tärkeää päästä tekemään ohjelmaa omista lähtökohdistaan käsin. Muualla voi esimerkiksi olla mahdotonta tehdä puolen tunnin keskusteluohjelmaa kirjallisuudesta.

Myös musiikin erikoisohjelmat ovat muualla vähentyneet. Radio Moreenissa vaihtoehtoista musiikkia soitetaan paljon, esimerkiksi maanantai-illan Vastavirta tarjoaa kuuntelijoille punk-musiikkia.

– Monipuolinen musiikkitarjonta on meidän vahvuus.

Kuva: Klaus Elfving

Moreenissa kuultavien ohjelmien kotisivuja

Yhteisöradion perustamisen ABC

2010-04-15T16:55:00.003+03:00

Yhteisöradio on usein lähiradio, jonka periaatteessa kuka tahansa voi perustaa.

Pasi Komsi Kyrösradiosta (kuvassa taustalla) kertoo, että ensin tarvitaan asiasta kiinnostunut ryhmä ja tekniikan osaajia. Usein tekniikan osaajia ei kiinnosta itse radion tekeminen, vaan vain laitteiden kanssa touhuaminen, mutta teknisiä taitoja todella tarvitaan. Lisäksi lähiradiota perustettaessa kiinnostus lähiympäristön asioihin on olennaista.

Rahoitus onnistuu joko talkoohengellä, kuten Kyrösradion perustaminen tapahtui, tai alkamalla kaupalliseksi radioksi ja hankkimalla mainostajia.

Kyrösradion alkurahoitus oli jäsenmaksuista saadut noin 450 euroa. Sillä kustannettiin mm. radiolupa. Laitteet oli ostettu jo ennestään, ja Komsin studio oli hänen kotinsa yläkerrassa, joten kustannukset olivat siksi pienet. Kyrösradio lähetti ohjelmaa ensimmäistä kertaa syksyllä 2008.

Radioasemaa perustettaessa alkuvaiheen riskejä ovat Komsin mukaan tekijänoikeusmaksujen unohtaminen, esiintymispelko ja sortuminen mainosmyyntiin.

– Lähiradion sisällössä tärkeää on, että radiotoimittaja on mukana kunnallisissa tapahtumissa ja kulttuuritapahtumissa, Komsi korostaa. Hän lisää, että myös musiikin juontaminen on oleellista, ettei sitä soitettaisi vain listamaisesti.

Musiikin hankkimisessa Komsi neuvoo olemaan tarkka. Jos käyttää piraattikopioita tai lataa netistä mikserin, joutuu pian vaikeuksiin. Musiikkia kannattaa hankkia levykaupasta tai ottamalla yhteyttä suoraan artisteihin, joiden kanssa sitten tehdään sopimus.

Komsi suosittelee tutustumista Creative Commonsiin, joka on yhteisö, joka tukee musiikin levittämistä laillisesti ja tarjoaa erilaisia lisenssejä.

Komsilla on haaveena tehdä jatkossa enemmän Yle-tyyppistä sisältöä, johon Ylelläkään ei aina ole voimavaroja: mennä pienille paikoille ja tehdä niiltä mahdollisuuksien mukaan suoria lähetyksiä. Ensi kesänä ajatus olisi tehdä lähetyksiä junioritason pesäpallo-otteluista.

Kuvat: Klaus Elfving

Kommentti: Hallikaupalla luovaa tuotosta

2010-04-15T16:36:00.006+03:00

Vanhojen audiovisuaalisten arkistojen tiiraileminen on taitolaji. Yleisradiolla on osa, Kansallisella audiovisuaalisella arkistolla osa ja Suomen kansalliskirjastolla osa. Osa on digitoitu, osa ei. Osa on ohjelmavirtaa, osa originaalimateriaalia.

KAVAn radio- ja tv-arkiston, eli RTVA:n purkitukset kattavat sataprosenttisesti yksitoista tv-kanavaa ja viisi radiokanavaa. Kanavat on valittu niiden suosion mukaan. Lisäksi kymmeneltä muulta kanavalta otetaan talteen puolet ohjelmavirrasta. Arkistoa kertyy hurjaa vauhtia.

Suomalainen radiotarjontahan ei pääty siihen, mitä RTVA tallentaa. Jos internet-radiomateriaaleja halajaa, on suunnattava Suomen kansalliskirjaston pakeille. Lisää hyllymetrejä kahlattavaksi.

Ennen vuotta 2009 tehtyjä ohjelmia ei löydä RTVA:n arkistoista. Ne ovat eri tallennemuodoissa eri arkistoissa ja eri paikoissa. Toistoa voi yrittää, jos löytää vempaimen sitä varten.

Sen Suomen ainoan kahden tuuman filmille tarkoitetun nauhurin käyttäminen ei ole helppoa, joten ei voi olla digitoiminenkaan. Ja vaikka se olisi helppoa, niin halvaksi se ei ainakaan tule.

Materiaalin määrän käsittäminen siirtyy avaruudelliseksi jo siinä vaiheessa, kun saa tietää yksistään Mikko ”Peltsi” Peltolan (kuvassa) istuneen radioeetterissä 8000 tuntia ja RTVA:lta löytyvän noin 80 hyllymetriä Radio Cityn vanhoja, täysin digitoimattomia lähetyksiä.

Nyt olen viettänyt Radiofestivaalin torstain starttipäivän pohtien tätä kaikkea tallentamista ja toistamista.

En halua vaivata päätäni tällä aiheella enää enempää. Nauhoja, kovalevyjä, filmejä, c-kasetteja, cd-levyjä ja savikiekkoja on liikaa! Nostan hattua ja pidän peukkuja niille, jotka käsittelevät tuota kaikkea materiaalia tai etsivät tarvitsemaansa.

Kuva: Klaus Elfving

RTVA tallentaa ja pelastaa

2010-04-15T15:44:00.001+03:00

Päivän neljännen luennon aiheena oli radio- ja tv-arkisto RTVA. Arkiston toiminnasta oli kertomassa erikoissuunnittelija Juha Piukkula (kuvassa oik.).

RTVA on tallentanut radio- ja tv-ohjelmia vuoden 2009 alusta. Viime vuonna materiaalia tallennettiin noin 200 000 tuntia, josta noin puolet on tv- ja puolet radio-ohjelmaa. Arkisto tallentaa koko ajan viittä radiokanavaa ja yhtätoista tv-kanavaa. Lisäksi kymmentä radiokanavaa tallennetaan viisikymmentäprosenttisesti.

Tallentamisen lisäksi RTVA saa materiaalia vapaaehtoisilta tallentajilta. Arkiston varastoissa on mm. yli 10 000 filmirullaa MTV3:n ohjelmia 1960-luvulta lähtien. Myös MoonTV:n ja Radio Helsingin ohjelmistoa on varastoissa kymmeniä hyllymetrejä.

Radio-ja tv-arkisto on osa kansallista audiovisuaalista arkistoa KAVAa. RTVAn tarkoituksena on pelastaa ja säilyttää audiovisuaalista perintöä. Se myös konservoi vanhoja nauhoja ja siirtää niitä digitaaliseen muotoon. RTVAn toiminta aloitti toimintansa 1.1.2008, jolloin Laki kulttuuriaineistojen tallettamisesta ja säilyttämisestä astui voimaan.

Huomioitavaa on myös se, että laki suojaa vanhoja radio- ja tv-aineistoa. Vanhoja tallenteita ei siis saa hävittää, vaan niitä on tarjottava ensin KAVAlle. Hävittäminen onnistuu vasta jos arkisto kieltäytyy ottamasta materiaalia vastaan.

Kuva: Klaus Elfving

Aineisto asuu useassa osoitteessa

2010-04-15T15:36:00.013+03:00

Tällä hetkellä historiallisille audiovisuaalisille aineistoille ei ole yhtenäistä arkistoa, josta olisi helppo hakea aineisto erilaisiin tutkimuksiin. Internet-arkistoa ei tekijänoikeussyistä pystytä perustamaan.

Arkistointia suorittavat ainakin Kansallinen audiovisuaalinen arkisto KAVA, Yleisradio ja Suomen kansalliskirjasto. Yleisradion vastuulla ovat YLEn originaaliaineistot, KAVAlla radio- ja televisio-ohjelmavirta vuodesta 2009 ja Suomen kansalliskirjastolla internet-aineistot. Vuodesta 2008 kaikkea vanhaa radio- ja televisioaineistoa on koskenut hävittämiskielto.

− Aineistot ovat useissa eri paikoissa, koska materiaalia on niin paljon, selventää KAVAan kuuluvan Radio- ja tv-arkiston erikoissuunnittelija Juha Piukkula (kuvassa).

Yleisradion arkistoja digitoidaan koko ajan, ja yli puolet aineistoista on saatettu digitaaliseen muotoon. Projekti on edennyt digitalisoinneissa vuoteen 1971 asti. Digitalisoimaton aineisto on erilaisissa tallennusmuodoissa.

− Digitointikaan ei ole ihmeitä tekevä voima, Piukkula toteaa.

Digitalisoidun materiaalin säilymisajasta ei ole vielä varmaa tietoa. Esimerkiksi filmi säilyy, mutta cd-levyt saattavat tuhoutua jopa 20 vuodessa.

Vanhan materiaalin digitoinnin ongelmaksi on muodostunut esimerkiksi se, että koko Suomessa on vain yksi kahden tuuman filmiä toistava nauhuri. Laitteen käytön ammattilaiset ovat jo eläkkeellä ja nauhuri ylikuumenee nopeasti. Nauhuria vaativaa aineistoa on KAVAlla ja Ylellä suuret määrät.

Kuva: Klaus Elfving

Suomen kansalliskirjasto
Kansallinen audiovisuaalinen arkisto
Yleisradion Elävä arkisto

Hyvä radiojuontaminen syntyy arjen tarinoista

2010-04-15T15:00:00.011+03:00

Hyvät tarinat ja arkipäivän absurdit sattumukset ovat radiojuontamisen parasta antia Mikko ”Peltsi” Peltolan (kuvassa vas.) mielestä. Hänellä on tarjota lukuisia esimerkkejä:

– Kerran tuottajamme oli tulossa töihin, kun hänen yläpuolellaan törmäsi kaksi lokkia. Molemmat kuolivat. Tästä riitti juttua moneksi kertaa.

Harjoitus tekee myös radiojuontajasta mestarin. Kuuluisuuteen Peltsi ponnahti Radiomafian aamuohjelmasta. Hän on piipahtanut juontajana myös esimerkiksi Kiss FM:llä, legendaarisessa tv-ohjelma Jyrkissä sekä juontanut erikokoisia tapahtumia ja paljon muuta.

Peltsi antaa kunniaa toimivalle työtiimille. Juontajaparin puoliskojen on syytä olla erilaisia, mutta tulla hyvin juttuun. Hyvä tuottaja pitää puolestaan paketin kasassa.

Myös innostuminen hulluista ideoista on radiojuontajalle plussaa.

– Juontajaparini Marja Hintikka mietti, ostaisiko moottorikelkan Helsingin keskustaan. Olisin voinut sanoa hänelle, että eihän siellä ole edes lunta. Sen sijaan aloimme kehittää ideaa eteenpäin. Siitä syntyi koko kevään kestänyt vuoropuhelu yleisön kanssa. Lapin miehetkin innostuivat ohjelmasta.

Nykyisessä radiojuontamisessa on Peltsin mielestä joitain puutteita. Hän perää ymmärrettävää ja kuulijalle kohdistettua kieltä. Myös juttujen aihepiirit ovat kaventumassa.

– Ennen radiossa puhuttiin omia juttuja, nykyään puhutaan toisten juttuja. Tarvitseeko juontajan kehittää taitojaan enää, kun voidaan lukea vaikkapa palautteita suoraan netistä?

Hyvä juontaja ei pelkää laittaa itseään likoon, välillä nolouteen asti. Peltsi on nolannut myös sukulaisiaan:

– Kerroin usein radiossa juttua, kuinka isäni sai joululahjaksi kalsarit, joissa luki ”EU-kelpoinen”. Hän luuli niitä shortseiksi ja puki ne ylleen töihin.

Kuva: Klaus Elfving

Audio: Marika Pietilä haastatteli Mikko ”Peltsi” Peltolaa radiotoimittajan työstä.

Mielenkiintoista musiikista

2010-04-15T14:06:00.007+03:00

Radiofestivaalien ensimmäisen päivän luentoja on saapunut kuuntelemaan Muusa Kostilainen (kuvassa).

Hän on pitänyt tähänastisia luentoja mielenkiintoisina. Erityisesti Vesa Kurkelan ja työryhmän esitys Musiikki tekee murron herätti ajatuksia.

– Musiikkia soitetaan radiossa paljon. Tällä hetkellä tarjonta on kuitenkin melko yksipuolista. Olisi hyvä, jos radiosta voisi kuunnella muutakin kuin valtavirtamusiikkia.

Sitä muuta musiikkia Kotilainen saattaa päästä itse soittamaan, sillä radio-ohjelmien tekeminen kiinnostaa.

– Voisin tulevaisuudessa tehdä Radio Moreeniin esimerkiksi maailmanmusiikkiin tai Välimeren musiikkiin keskittyvää ohjelmaa.

Tampereen yliopistossa ranskan kieltä pääaineena lukeva Kostilainen on 11. kertaa järjestettävässä tapahtumassa mukana ensimmäistä kertaa.

Kilpasarjoihin Kostilainen ei osallistu, vaikka viimesyksyinen harjoittelu Moreenissa toi kokemusta radiotyöstä.

Perjantain illanviettoon osallistuminen on sen sijaan vielä auki.

– Voi olla, että innostun!

Kuva: Klaus Elfving

Peltsin luentoa odotettiin innolla

2010-04-15T13:41:00.008+03:00

Millaiset fiilikset festivaaliporukalla oli ensimmäisten luentojen jäljiltä? Kyselin tunnelmia kuuntelijoilta, jotka olivat tulossa Vesa Kurkelan ja työryhmän radiomusiikin muutoksia käsittelevältä luennolta.

Opiskelijat Jussi Merioksa ja Frans Metsälä Voionmaan opistosta aikovat osallistua Radiofestivaalin kaikkiin osioihin.

– Odotin festivaalin olevan isompi, toteaa Merioksa. Hän kertoo odottavansa festivaalipäiviltä eniten dokumentti- ja juontajakilpailuja.

– Minuakin kiinnostavat kilpailut, mutta lisäksi odotan Mikko ”Peltsi” Peltolan luentoa, Metsälä jatkaa.

Myös opiskelijat Saija Nironen ja Sanni Pärssinen (kuvassa, Sanni vas. ja Saija oik.) Kemi-Tornion ammattikorkeakoulusta aikovat olla mukana kaikkina festivaalipäivinä. Kumpikin odottaa eniten kuunnelmia ja dokumentteja. Myös Pärssinen on kiinnostunut lisäksi Peltsin pian alkavasta hyvän radiojuontamisen luennosta.

Opiskelijat kertovat, että Pekka Gronowin esitys meni heiltä vähän ohi, mutta äskeinen radioryhmän luento oli mielenkiintoinen ja uuttakin tuli opittua.

Pekka Gronow piti päivän ensimmäisen luennon suomalaisesta radioilmaisusta.

– Oli kyllä hieno yleisö. Luento meni hienosti ja tupa oli täynnä!

Pentti Kemppainen (kuvassa), joka oli pitämässä juuri päättynyttä luentoa radiomusiikin muutoksista, on myös tyytyväinen.

– Hienoa, kun oli täysi sali. Sitä paitsi sain äsken tekstarin emeritusprofessori Kaarle Nordenstrengiltä, että puhun fiksuja. Se oli hyvää palautetta, Kemppainen naurahtaa.

Kuvat: Klaus Elfving

"Kuunnelma sai uuden mahdollisuuden"

2010-04-15T13:10:00.001+03:00

Festivaalin avauspuhuja Pekka Gronow (kuvassa) tiivisti suomalaisen radion historiaa ”kahdeksantena taidemuotona” esimerkiksi kirjallisuuden, kuvataiteen ja elokuvan sarjassa.

Kaksikymmentäluvulla, radion varhaishistoriassa, ohjelmamuodot kehittyivät nopeasti. Mullistavaa oli, että mikrofoni voitiin viedä sinne, missä tapahtui.

Niinpä radio välitti esitelmiä, konsertteja ja jumalanpalveluksia. Suoria selostuksia tehtiin esimerkiksi urheilutapahtumista.

Erityisen hätkähdyttäviä ovat suorat lähetykset sotien tapahtumapaikoilta. Konekivääri pauhaa taustalla. Sirpalesuojassa asiallinen reportteri haastattelee sotilaita: ”Vähäsen meni tuosta käsivarresta kk:n [konekiväärin] luoti läpi... ”

Radiokuunnelma syntyi, kun mikrofoni keksittiin viedä teatterin lavan eteen. Laatu ei kuitenkaan ollut kummoinen. Ideaa jalostettiin tuomalla näyttelijät radiostudioon.

Myös teksti täytyi muokata kuunteluyleisölle sopivaksi visualisoimalla. Tehosteet elävöittivät ja havainnollistivat. Niitä luotiin usein suorassa lähetyksessä.

– Yleisradion kuunnelmastudiossa oli esimerkiksi portaat, jotka eivät johda mihinkään, kolme erilaista ovea sekä vesipalju, Gronow kertoi.

50-luvun Suomessa jopa 70 prosenttia väestöstä kuunteli ainoaa suomenkielistä kanavaa. Lauantaisaunan aikataulu suunniteltiin radion mukaan. Kuunnelmatuotanto kasvoi jo Hollywoodin veroisiin mittasuhteisiin.

Television vyörytys 1960-luvulta alkaen muutti vääjäämättä radion asemaa. Kuunnelma menetti jättiyleisönsä, mutta jatkoi kehitystään äänimaailmojen kuvaajana, äänitaiteena.

– Kuunnelma sai uuden mahdollisuuden, Gronow tiivistää.

Kuva: Klaus Elfving

Sävelradiosta soittolistoihin

2010-04-15T13:05:00.013+03:00

Radiofestivaalin toisen yleisötapahtuman aiheena oli radiomusiikki ja sen muutokset.

Keskustelutilaisuuden avasi professori Vesa Kurkela (kuvassa vas.), joka kertoi taustatietoja Suomen Akatemian rahoittamasta tutkimuksesta ”Musiikkikulttuurit ja yrityskulttuurit. Radiomusiikin muutokset Suomessa 1963–2005”. Radiota on tutkittu joukkoviestimenä varsin paljon, mutta radioiden esittämää musiikkia ei niinkään. Kurkelan lisäksi puhujina olivat tutkija Pentti Kemppainen (kuvassa oik.) sekä akustisen kommunikaation dosentti Heikki Uimonen (kuvassa kesk.).

Radiokanavien määrä on moninkertaistunut, mutta ainakaan yksittäisten radioiden toistama musiikki ei ole monipuolistunut. Radiomusiikin muutoksen kolme suurta murrosta ovat olleet Sävelradion aloitus vuonna 1963, kaupallisten radioiden perustaminen 1980-luvulla ja 1990-luvulla Suomessa aloittaneet amerikkalaistyyliset formaattiradiot.

Sävelradion lähetykset moninkertaistivat musiikin määrän radiossa. Kaupalliset radioiden myötä musiikin määrä nousi toiseen potenssiin ja myös YLEn monopoli murtui. Formaattiradiot taas toivat mukanaan mm. soittolistat. Soittolista-ajattelun mukana myös musiikkitarjonta alkoi kaventua.

– Soittolistoja on kuunneltu nyt viisitoista vuotta. Minä olen niihin ainakin kyllästynyt, ja en usko olevani yksin, Kemppainen toteaa.

Yhtenä mahdollisena kehityssuuntana musiikkitarjonnan monipuolistamiseksi Kemppainen näkee lähiradiot, jotka ovat esimerkiksi Isossa-Britanniassa lähteneet uuteen nousuun. Suomessa lähiradioita on viisi, mukaan lukien Radio Moreeni.

Kuva: Klaus Elfving

Mistä on nykyajan radiojuontajat tehty?

2010-04-15T10:44:00.008+03:00

Big Brother -kilpailija Sami Kallvikbacka aloitti kuukausi sitten työnsä kokkolalaisessa paikallisradiossa. The Voice -kanavan juontaja Vappu Pimiä puolestaan nousi julkisuuteen MTV3:n chat-juontajana.

Samankaltaisia esimerkkejä on useita. Radiojuontajaksi voi päätyä montaa kautta, mutta usein uraan johtaa sattuma.

Turun diakonia-ammattikorkeakoulusta valmistunutta Anna Mäki-Maukolaa kiinnosti, mistä radiojuontajat todella tulevat. Hän selvitteli media-alan lopputyössään 57 radiojuontajan taustoja. Tulokset yllättivät Mäki-Maukolan: enemmistöllä juontajista oli vastoin hänen odotuksiaan radioalan koulutusta. Suurin osa on tullut alalle kansanopistoista, ja toisena tulevat ammattikorkeakoulut ja yliopistot.

Mäki-Maukolan lopputyössä juontajat saivat myös kertoa, mitkä seikat he kokevat työssään kaikkein hyödyllisimmiksi. Noin kolmasosa pitää koulutusta vähintäänkin jonkin verran tärkeänä. Yhtä moni myöntää, että koulutus auttaa alaan sisälle, mutta käytännön työ hoitaa loput.

Peräti yhdeksän vastaajaa kuitenkin katsoo, että ratkaisevaa on lahjakkuus.

– Persoonaa ja äänikarismaa joko on tai sitten ei, eräs juontaja toteaa tylysti.

Radio SuomiPOPin ja Groove FM:n ohjelmapäällikkö Juha Kakkuri on samoilla linjoilla, kun kysytään, mitkä seikat vaikuttavat radiojuontajien valintaan.

– Karisma on tärkeintä, muun voi oppia.

Kakkurin mukaan tärkeää on myös kyky luoda kuulijoihin kontakti.

Tausta esimerkiksi Big Brotherissa tai chat-juontajana ei Kakkurin mielestä ole haitaksi - päinvastoin.

– Medianäkyvyys on ehdottomasti plussaa, mutta vain plussaa. Pelkkä julkisuus ei riitä pidemmän päälle, vaan juontajassa on oltava sitä jotain.

Mikko "Peltsi" Peltola puhuu hyvän radiojuontamisen perusteista Tampereen yliopiston Media-aukiolla torstaina 15.4. klo 13.00.

Tulevaisuuden radioääniä kuullaan Radio Moreenin taajuudella perjantaina 16.4. klo 18.00, kun Radiofestivaalin juontajakilpailu käynnistyy.

Ihmisen kuuloinen radiokanava

2010-04-14T16:39:00.008+03:00

– Kunhan tehdään rennosti radiota, kuvailee Oi fm:n tuottaja Tuomas Partanen (kuvassa) kanavan tulevaisuutta.

Oi fm on tammikuussa 2007 toimintansa aloittanut Joensuun seudun paikallisradio, jota pyörittää Partasen lisäksi nelisenkymmentä vapaaehtoista. Kanava ei käytä soittolistoja, vaan jokainen juontaja soittaa ohjelmissa mieleistään musiikkia. Puheenaiheet ovat juontajien itsensä kehittelemiä.

– Vapaaehtoisia tekijöitä on paljon, ja jokainen tekee ohjelmia omalla elämänkokemuksellaan ja -näkemyksellään. Oi fm on monessa suhteessa ainutlaatuinen radiokanava, Partanen miettii.

Oi fm:n pahimmat kilpailijat tulevatkin radion ulkopuolelta. Esimerkiksi Spotifyyn jokainen voi koota mieleisensä soittolistan, jolloin edes omintakeinen musiikki ei riitä pitämään radiota mielenkiintoisena. Siksi radiosta pitää Partasen mukaan kuulla myös puhetta.

– Puhe kuuluu radioon ja tekee radiosta henkilökohtaisen. Olemme pohjoiskarjalainen kanava, eikä meillä olla tarkkoja siitä, puhuvatko juontajat kirjakieltä vai eivät. Oi fm kuulostaa siltä, että studiossa on oikeita ihmisiä, Partanen sanoo.

Suurin osa juontajista on 20–30-vuotiaita, ja alle parikymppisiäkin löytyy joukosta useampia. Oi fm on osatoteuttajana Joensuun Nuorisotoimen hallinnoimassa Vyöhyke-hankkeessa, jonka tiimoilta Partanen on myös kiertänyt toisen asteen oppilaitoksissa puhumassa radiotyöstä. Toiminnan ympärille on rakentunut uusi termi: radionuorisotyö.

– Tärkeintä on, että mahdollisimman monet pääsevät tekemään radiota. Vapaaehtoisille tämä on yksi harrastus muiden joukossa, Partanen sanoo.

Kuva: Oi fm

Kuunnelma on radion kuuloinen

2010-04-14T12:11:00.002+03:00

– Radiofestivaalien kuunnelmat ovat tekijöidensä ensimmäisiä tai toisia kuunnelmia, joten kuulokulma niihin voisi olla se, miten ne poikkeavat aiemmin tehdystä, opastaa Radioteatterin tuottaja Juha-Pekka Hotinen Radiofestivaalien seuraajia.

Hotinen kehottaa pohtimaan yleisesti myös sitä, millaiset aiheet uusia tekijöitä juuri tällä hetkellä kiinnostavat.

Kaikki muu onkin yksittäisen teoksen arviontia, ja sitä tai tittelistä kilpailemista Hotinen ei näe Radiofestivaalien tärkeimpänä tehtävänä.

– Festivaalit ovat tärkeä tapahtumana. Alalle tulevat, uudet ihmiset saavat tuoda esille omia töitään ja kuulla niistä palautetta. Tapahtumassa tavataan muita alan ihmisiä. Yhteisöllisyys ja keskusteluyhteys syntyvät livenä, hän kuvaa.

Vaikka Hotinen ei Radiofestivaaleille osallistukaan, on tapahtumalla merkitystä hänenkin työssään.

– Töitten niputtaminen on katselmus tai kavalkadi, kun etsitään tekijöitä kuunnelmien takana. Yleensäkin kun meille Radioteatteriin lähetetään tekijöiden ensimmäisiä kuunnelmia, kiinnitämme huomiota tekijään.

Vaikka debyytti ei olisi mestariteos, tuottajan voi Hotisen mukaan vakuuttaa innostuneisuudellaan. Näille innostuneille ja lahjakkaille tekijöille pyritään sitten tarjoamaan resursseja itsensä ja kuunnelman kehittämiseen.

Kehitys tähtää kuunnelmaan, jonka aihe on kiinnostava. Hotinen kertoo, että kaikilla kuunnelmilla on ideaalikuuntelijajoukkonsa, joka tulee tavoittaa aiheen kautta. Lisäksi hän korostaa sitä, että onnistunut kuunnelma ottaa välineestä, eli radiosta, kaiken irti.

– Monipuolinen toteutustapa on tärkeä. Lopputuloksen tulee olla sekä ilmaisullisesti että auditiivisesti rikas.

Monipuolisuutta ja ilmaisun rikkautta voi arvioida lauantaiaamuna Finlaysonilla, kun ääneen pääsee Radiofestivaalien kuunnelmasarja.

Miksi kuunnelma ei ole vanhanaikainen

2010-04-13T17:25:00.004+03:00

Suomalainen radiokuunnelma on yhtä vanha kuin itse Yleisradio, joka alkoi lähettää kuunnelmia heti toimintansa alussa 1920-luvulla. Monet kuunnelmat, kuten byrokratialle naureskeleva Knalli ja sateenvarjo, ovat saavuttaneet klassikkoaseman ja suurien yleisöjen suosion. Viime vuosikymmeninä koko kansan viihdyke on kuitenkin painunut marginaaliin, suurilta kanavilta pienten yleisöjen kulttuuritaajuuksille.

Monille 2000-luvun kuuntelijoille radio on arkirutiineja säestävä taustanauha, jonka sisältöihin ei syvennytä. Kuunnelma vaikuttaa hittilistojen hallitsemassa eetterissä raskaalta ja hitaalta tekeleeltä. Pelkän äänen keinoin kerrottu tarina vaatii kuulijaltaan paljon, koska sillä ei ole visuaalisuutta apunaan. Kuunnelmaan on syvennyttävä ja keskityttävä erityisen tarkasti.

Kuunnelman voisikin äkkiseltään luulla sopivan nykyradioon huonosti.

Näin ei kuitenkaan ole, kirjoittaa blogissaan Radioteatterin pitkäaikainen päällikkö Pekka Kyrö. Hän ehti johtaa Radioteatterin toimintaa peräti 19 vuotta – lähes neljänneksen kuunnelman historiasta.

Kyrön mukaan kuunnelma on niin monimuotoinen, että se on yhä elinvoimainen. Lajityyppi onkin alkanut irtautua perinteisistä muodoistaan ja kanavistaan. Apuna on nykyään myös tekniikka, joka mahdollistaa kuunnelman nauttimisen silloin, kun se itselle sopii.

Esimerkkinä kuunnelman uudistumiskyvystä Kyrö mainitsee kolmella radiokanavalla kuuluvan Täällä Pohjantähden alla -radiosarjan, joka etenee ”kertojattomasti, nopein leikkauksin kohtauksesta toiseen laulullisen ja tunnelmaa luovan äänellisen ambienssin kera”.

Kuulostaa varsin varteenotettavalta ajanvietteeltä – jopa 2000-luvun radiokuuntelijan korvaan.

Radiofestivaalin voitto "yksi sulka hattuun"

2010-04-13T14:23:00.004+03:00

Kulttuurin monilahjakkuus Tapio Ylinen näytteli pääosaa, Enskaa, vuonna 2007 Radiofestivaalin kuunnelmakilpailun voittaneessa Kaikkien kaverissa. Ylinen arvelee, että Kaikkien kaveri voitti teknisen korkealaatuisuutensa ansiosta, vaikka myös käsikirjoitus ja näyttelijäntyö saivat kiitosta.

– Ohjaaja ja äänisuunnittelija Timo Björksten on tarkka teknisistä asioista. Hän halusi autenttisen äänimaiseman, ja sen takia ajettiin keskelle metsää äänittämään.

Kaikkien kaveri on koominen kuvaelma suomalaisen kolmihenkisen perheen viikonloppureissusta leirintäalueella. Perheen isä Enska epäilee – perättömästi, tietysti – vaimonsa pettäneen häntä ja pilaa epäluuloisuudellaan koko viikonlopun.

Yliselle Radiofestivaalin voitto oli ”yksi sulka hattuun”, hyvä lisäys ansioluetteloon. 30-vuotiaan Ylisen ansioluettelo on kunnioitettavan pitkä: hän on toiminut radiotoimittajana, musiikkianalyysin ja nuotinnuksen opettajana, teatteriohjaajana, dramaturgina, säveltäjänä, näyttelijänä ja ohjaajana lukuisissa eri projekteissa. Lisäksi hänellä on oma yritys, levymerkki Eclipse Music, eli hän myös tuottaa musiikkia.

Ensi kesänä Ylinen toivoo pääsevänsä itse tekemään esikoislevyä. Tällä hetkellä hän opiskelee elokuvakäsikirjoittamisen maisteriksi Englannissa. Yksi maisterintutkinto hänellä jo on, Tampereen yliopistosta etnomusikologiasta. Sivuaineenaan hän luki teatterin ja draaman tutkimusta.

Radiofestivaalille Ylinen osallistui kaksi kertaa jo ennen voittoisaa vuotta 2007, mutta niinä kertoina hän toimi ohjaajana ja kirjoittajana. Näytteleminen oli siis uusi ja varsin mukava kokemus.

Vuonna 2007 Radiofestivaali oli Torniossa, eikä Ylinen päässyt paikalle. Osallistuessaan kilpailuun ensimmäistä kertaa vuonna 2004 Ylinen pääsi festivaalille kuuntelemaan kilpailusarjan kuunnelmat ja keskustelemaan niistä.

– Kritiikki oli kovaa, niin kuin sen pitääkin olla. Siinä kyllä joutui nielemään ylpeytensä.

"Radio on yhden aistin väline"

2010-04-13T14:06:00.003+03:00

Kuinka moni tavallinen kuuntelija tietää radion avatessaan, että Suomessa koko maassa kuuluvia radiolähetyksiä on lähetetty 82 vuotta? Tai että ensimmäinen valtakunnallinen kaupallinen radio aloitti lähetyksensä keväällä 13 vuotta sitten? Tai että maamme vanhimmatkin yksityiset radiot ovat vain 25-vuotiaita?

Vauhtiin päästyään suomalainen radiotoiminta on ottanut valtavia harppauksia. Vuosituhannen vaihteessa aloitti Suomen ensimmäinen digitaaliradio, eikä kestänyt kauan, että nettiradion juontaminen kävi mahdolliseksi kenelle tahansa.

Multimedialla on nykyään merkittävä rooli radiokanavien toiminnassa. YleX Viikonlopun tuottajan Noora Santavuoren mukaan radio on kokenut valtavan muutoksen pelkästään viimeisten viiden vuoden aikana. Esimerkiksi YleX:n toimintaan kuuluvat tänään studiosta reaaliaikaista kuvaa lähettävä live-kamera ja monet blogit.

– Radio on kasvanut ulos FM:stä ja laajentunut multimediaan. Mukaan on tullut nettipreesens sekä interaktiivisuus, hän kuvailee nykytilannetta.

Noora Santavuori on sitä mieltä, että kuulijoille on tärkeää saada mahdollisuus osallistua lähetyksessä käytävään keskusteluun ja kommunikoida juontajien kanssa. Vuorovaikutuksen merkitys on korostunut entisestään sosiaalisen median myötä. YleX:kin on aktiivinen muun muassa Facebookissa.

Ennen kaikkea radio on Santavuoresta yhä yhden aistin väline, jonka viehätys perustuu kuulijan itse tekemiin tulkintoihin. Live-kamerakaan ei ole välttämättömyys, vaan pelkkä lisäelementti. Santavuori uskoo, että radio säilyttää paikkansa ihmisten sydämissä, vaikka tulevaisuudessa radion tekeminen kytkeytyisi entistä tiiviimmin multimediaan.

– Uskon, että monimediallisuus näyttää tulevaisuudelle suuntaa ja sinne päin mennään, mutta tällä hetkellä ei voi kuin jännityksellä odottaa, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Noora Santavuori tuomaroi Radiofestivaalien juontajakisaa perjantaina.

Radiotyön lehtori panostaisi puheeseen

2010-04-12T17:44:00.002+03:00

– Radiofestivaali on ensisijaisesti opiskelijatapahtuma, jonne alasta kiinnostuneet opiskelijat kokoontuvat kuulemaan tuoreimpia tutkimustuloksia ja saamaan palautetta sekä tuomaristolta että toisiltaan, tiivistää Tampereen yliopiston radiotyön lehtori Marko Ala-Fossi.

Ala-Fossi on tänä vuonna kolmatta kertaa mukana Radiofestivaalien järjestäjänä. Erityisen tärkeänä osana festivaaleja hän pitää perinteisiä ohjelmamuotoja, eli dokumenttia, kuunnelmaa ja ääniteoksia.

– Perinteisten ohjelmamuotojen säilymisen ja toisaalta uudistumisen kannalta on olennaista, että tulevaisuuden nimet pääsevät kokeilemaan taitojaan ja hakemaan omaa ääntään. Toisaalta vuodesta 2008 asti järjestetyllä juontajakilpailulla halusimme antaa opiskelijoille mahdollisuuden koetella taitojaan myös hieman toisentyyppisen, ehkä heille itselleen tutumman radion parissa, Ala-Fossi kertoo.

Joka toinen vuosi Tampereella pidettävä Radiofestivaali järjestettiin vuoteen 2006 asti Tampereen Työväen Teatterin vanhalla päänäyttämöllä. Sen jälkeen tapahtumapaikkana on ollut Tampereen yliopisto, ja tänä vuonna ohjelmaa on ensimmäistä kertaa myös ammattikorkeakoulun tiloissa Finlaysonilla.

– Työväen Teatterin näyttämö oli aika ylivertainen paikka, ja meillä on ollut kovasti päänvaivaa, kun olemme etsineet sen veroista, Ala-Fossi sanoo.

Paikasta riippumatta Radiofestivaali on kuitenkin tärkeä tapahtuma, sillä toista vastaavanlaista radioalan foorumia ei Suomessa ole. Radio on edelleen vahva viestintäväline, mutta uusia äänijournalismin muotoja on jo noussut sen lisukkeeksi. Ala-Fossin mukaan ala saattaa olla murroksen kynnyksellä. Pelkkä musiikki ei enää riitä pitämään radiota kilpailukykyisenä.

– Jatkossa on entistä olennaisempaa, mitä radiolähetyksissä tapahtuu levyjen välissä, hän ennustaa.

"Hyvä radiodokumentti puhuttelee"

2010-04-12T17:16:00.006+03:00

Ylen tuottajan Hannu Kariston mielestä hyvä radiodokumentti tarjoaa kuulijalle elämyksen, puhuttelee ja kertoo merkittävästä, tästä maailmasta olevasta aiheesta. Lisäksi radiodokumentin täytyy olla tehty nimenomaan korvalle, siis käyttää hyväksi radion ilmaisukeinoja.

– Perusasioiden lisäksi tärkeää on tietysti myös persoonallinen näkökulma.

Näillä kriteereillä Karisto myös arvioi Radiofestivaalin dokumenttisarjaan osallistuvia töitä.

Karisto on jälleen Radiofestivaalin tuomariston jäsen. Hän on toiminut tuomarina Radiofestivaalilla lähes kaikkina 11 vuonna, joina se on järjestetty. Vain pari kertaa on jäänyt väliin.

Karisto onkin luonteva valinta tuomaristoon. Tuomaristossa on perinteisesti yksi opiskelijajäsen, yksi radiossa töissä oleva jäsen ja yksi jäsen, joka tuntee nimenomaan radiodokumentin – siis Karisto.

Hänellä on paljon kokemusta alalta, sillä hän on tehnyt 80-luvun lopulla radiodokumentteja, ja vuodesta -91 asti hän on toiminut Ylen dokumenttiryhmän tuottajana. 80-luvulla Karisto teki myös muita radio- ja tv-ohjelmia.

Radiofestivaalilla Karisto on mielellään mukana.

– On mielekästä nähdä, miten nuoret tekijät näkevät ja kokevat maailman. On tärkeää, että radiodokumentteja tekevät eri-ikäiset ihmiset, ja festivaalin kautta pääsee tutustumaan nuoriin tekijöihin.

Radiodokumenttien taso on parantunut vuosi vuodelta, Karisto kertoo. Viime vuosina on edistytty etenkin sisällöllisissä ja dramaturgisissa asioissa. Tekninen osaaminen oli jo alkuaikoina todella tasokasta, mutta siinäkin toki kehitytään koko ajan.

– Tekijät ymmärtävät entistä paremmin radiodokumentin mahdollisuudet: sen, mitä radiodokumentti on tai voi olla.

Festivaalien ennakkojuttuja luvassa

2010-04-12T15:05:00.002+03:00

Tämänvuotinen Radiofestivaali on enää kolmen päivän päässä!

Festivaalin blogityöryhmä helpottaa juhlatunnelmaan virittäytymistä ja tuottaa näille sivuille maanantain ja keskiviikon välillä yhteensä kahdeksan ennakkojuttua, jotka kertovat festivaalin taustoista ja tekijöistä sekä suomalaisesta radiotoiminnasta laajemminkin. Toivottavasti viihdytte juttujen parissa!

Ennakkojutut ovat Tampereen yliopiston tiedotusopin ensimmäisen vuoden opiskelijaryhmän tuotantoa. Sama joukko pitää myös huolen festivaalin aikaisesta raportoinnista torstaina ja perjantaina.

Uutiset

2010-02-15T17:50:00.001+02:00

6.4.
Kilpailusarjojen osanottajat julkistettu!

Dokumenttisarja

Kahvitauko – Antti Mälkönen, Heikki Näränen
Vanhaa valoa – Satu Helin
Jumalan käsissä – Suvi Sinervo
Ihan ku baba itkis – Veera Kangaspunta
Amra – Mari Kuusinen
Eskimo – Anniina Mustalahti
Ihmisyyden tunnistajat – Veikko Korhonen
Ikiliikkuja – Niina Koskela
Boby – Lauri Tuohimaa, Esa Viippola
Taikapallo – Camilla Perttula
Leijonaemo – Saara Karjalainen
Hunter's Group – Emmi Vainio, Kaari Koskela
Yöksi kotiin – Saara Sofia Nurmo
Muumipeikko on homo – Marko Kouhia
Sen voi löytää mistä vain – Miia Joronen
Tavallinen ihminen – Laura Kolehmainen
Myrskylinnut – Anni Rapio
Ilimasta rahhaa! - Mikael Häkkilä
Älykkäämpää seuraa – Marleena Lehtimaa
Reissumiehen silmin – Tomi Puhakka

Kuunnelmasarja

Hyppy tuntemattomaan – Juhani Konttinen
Kala Veloissa – Hanna Poropudas
Kuivalla Maalla – Tiia Vestola
Korppilaakson kohtalo – Tuomo Marttinen
Vieraalla Maalla – Aki Hattunen, Jonna Nupponen
Kuunnelma 3.0 – Jouko Kallio
Häpeä – Iris Nylund
BlaaBlaaBlaaBlaa – Jenna Vehka-Aho
Sirkku – Sini Viitanen
Sirpaleet – Raija Kuosmanen
Hätäratkaisu – Juho-Matti Nieminen, Hannu-Pekka Peltomaa
Avvilin visu – Emppu Ruismäki
Puhelu – Otto Wahlgren, Maija Kanninen

Äänikompositio

Kuin odottaisi vettä mereen – Michael Böger
04.17 – Mikael Häkkilä
Smash the city map – Jouni Tauriainen
Fotogrammi – Pauli Riikonen

Juontajakilpailu

Marleena Lehtimaa
Marko Kouhia
Miia Joronen
Hanna Kokkonen
Anni Rapio

29.3.
Kilpailusarjojen ilmoittautumisaika on päättynyt. Kilpailijoiden ja töiden nimet julkaistaan viimeistään 7.4.2010.